Maalausta syysauringossa

Tänään (11.9.) oli kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Kaksikymmentä astetta ja kevyt tuuli. Pitkästä aikaa otin esille maalaustarvikkeeni ja suuntasin maalaamaan. Käytin vanhoja öljyvärejä, sekä tigerista ostettuja pieniä ja paksuhkoja maalauskankaita. 

En ole aiemmin maalannut kanoja, tai edes piirtänyt niitä mallista, joten ne tuntuivat sopivalta kohteelta. Kuvissa maalaukset ovat yhä märkiä ja kiilto teki niistä hankalia kuvattavia. Siksi esimerkiksi Miinan kasvot näyttävät vähän omituisilta., eikä silmiä ja nokan muotoa ikävä kyllä erota ihan kunnolla. Pistän myöhemmin kuvat kuivuneista töistä, luultavasti yksityiskohdat hahmottuvat silloin paremmin.

Kukko oli tavallaan itsestäänselvä valinta malliksi, kaunismuotoinen, monivärinen ja kaunis olento. Impin valitsin kaveriksi osittain kukkoon sopivan värin ja osittain sen lempikanan ominaisuuden vuoksi. Tove taas pyöri ihmettelemässä maalaamista täysin odottamattomasti, joten päätin maalata senkin siinä sivussa. Ja kuka sopisi paremmin Toven kanssa kuvaan kuin oma tytär? Niinpä Impi jäi ainoaksi maalaamattomaksi kanaksi, mutta huomenna, jos sää sallii, aionkin maalata toiseen kuvaan sen ja Impin ja toiseen Teslan ja Toven. Seuraavien maalausten tekeminen saattaa olla jopa vaikeampaa kuin edellisten, koska saatan alkaa miettiä liikaa miten tein eri värit ja muodot edellisellä kerralla ja alkaa kopioida liikaa edellisten töideni kanoja, jotka nyt maalaisin uudestaan.

Aloitin piirtämällä lyijykynällä kankaalle kanojen ääriviivat. Seurasin hetken aikaa ympärillä kulkevien kanojen liikkeitä ja sileän sulkapeitteen muotoa, ennen kun hahmottelin ne. Tämän jälkeen väritin taustan. Siitä piti ensin tulla vaaleamman vihreä jotta kukon pyrstö erottuisi paremmin, mutta värittäessäni päädyin kuitenkin tummempaan vaihtoehtoon. Kukon pyrstö näkyy luonnossa paremmin kuin valokuvassa.
Aloitin värittämällä Impin, katselin kanaa auringossa ja varjossa ja jaottelin sen värit eri sulkatyyppien mukaan. Kaulasulkiin, siipisulkiin, pyrstösulkiin, vatsasulkiin ja selkäsulkiin. Impi on melkolailla keltainen, mutta sen niskassa ja pyrstössä on vähän tummempaa, vaalean toffeen väristä sulkaa. Sen heltta ja harja eivät ole vielä kasvaneet, mutta se vähä mitä on, on väriltään kellertävän vaaleanpunaista. Jalat ja nokka taas ovat keltaoranssit. Silmän kanssa mietin hetken miten toimia, sillä en halunnut tehdä oranssiin silmään tummaa pupillia. Niinpä päätin pehmentää väriä käyttämällä kunnolla valkoista ja tekemällä näin suurimmasta osasta pupillia harmaan. Näin vaalean kanan silmä ei vie siitä kaikkea huomiota.

Seuraavan kuvan aloitin kuten edellisenkin, hahmottelemalla kanat lyijykynällä kankaalle. Ensin aioin maalata pelkän Toven, mutta sitten päätin että voisin hyvin lisätä Miinan samaan kuvaan emonsa kanssa. Väritin taas ensin taustan, josta päätin tehdä oranssikeltaisen korostaakseni Toven tummaa väriä ja asettaakseni kanat eräänlaiselle aurinkoniitylle, joka korostaisi äidin ja tyttären välistä sidettä.
Maalasin ensin Toven ja korostin sen sulkapeitettä lisäämällä vihreää hehkua, jota sen värityksestä löytyy oikeastikin. Seuraavaksi maalasin sille jalat ja nokan, ennen kun siirryin Miinan kimppuun. Kuvan heijastuksen takia ei oikeastaan näy, kuinka montaa väriä Miinan maalaamiseen on käytetty, mutta se on paljon värikkäämpi kuin vain ruskea kana. Siitä löytyy tummaa ja vaaleaa ruskeaa, punertavaa, pienenpieniä määriä vaaleaa beessiä ja mustanharmaata siipisulkien päästä. Sen jalat ovat oranssit samoin kuin nokan alaosa, mutta sen yläosa on harmaa kuten Tovella, vaikkei tämä sen biologinen äiti olekaan.
Viimeiseksi muokkasin heinikkoa ja muita yksityiskohtia kunnes olin kuvaan tyytyväinen.

Ja muutaman tunnin maalaamisen jälkeen kädet ovat varmasti sen mukaiset. Loistava keino pyyhkiä öljymaalitahrat käsistä on Natusanin baby wipesit eli puhdistuspyyhkeet (eivätköhän muutkin puhdistuspyyhkeet aja asian). Itse käytän näitä myös siveltimien puhdistamiseen, sillä keino on niin siveltimille kuin itsellenikin hellempi vaihtoehto kuin vahva tärpätti ja hetken siveltimien öljymaaliohenteessa liottamisen jälkeen aivan yhtä tehokaskin.