Kanojen terveys

Päätin pistää tähän postaukseen kivoja kanakuvia piristämään vakavamman aiheen kanssa!
Kana on sitkeä eläin, joka useimmiten paranee kolhuista ja pienistä sairauksista kunnialla. Useimmiten vastaavat aiheuttavat munintatauon, mikä on kivun välttämisen lisäksi toinen syy, miksi kanat melko usein lopetetaan pienenkin sairastelun vuoksi.
Parveemme kuului aiemmin myös tuttavien kanoja ja Justiina-niminen orpingtonin puolikas alkoi kyyhöttää nurkassa, ei kiivennyt orrelle eikä mennyt ahmimaan ensimmäisenä kaikkia ruokia kuten aiemmin. Kun tätä oli kestänyt muutaman viikon Justiina aiottiin jo lopettaa, mutta äkkiä se parani täysin ja alkoi nopeasti taas munia. Se oli jälleen oma itsensä. Luultavasti kana siis kipeili esimerkiksi pientä suolitukosta, joka parantui itsestään.
Oma ensimmäinen kanani Astrid alkoi linkuttaa toista jalkaansa, eikä enää pysynyt muiden kanojen perässä. Pian sen jalasta löytyi jälki, josta ei aivan osannut sanoa mistä se on tullut. Lopulta kana meni niin huonoon kuntoon että se lopetettiin. Kokeneemmat kananpitäjät epäilivät syyksi marekintautia joka on yksi yleisin sairaus nuorilla kanoilla ja johtuu kanan iholla elävän bakteerin villiintymisestä. Toinen vaihtoehto on että kanan jalka olisi jäänyt tuulessa pamahtaneen oven väliin, mutta tätä pidämme epätodennäköisempänä vaihtoehtona.

Nyt on kipeillyt Tove, joka kyllä menee toisten kanojen mukana, on kukon suosikki ja näyttää muuten terveeltä, mutta sen takapuolen untuvasulat ovat likaiset, eikä se ole muninut puoleen vuoteen. Kolme tai neljä kuukautta tästä tauosta selittyy hautomisella ja tipun hoidolla, mutta jo ainakin kaksi kuukautta kanan olisi niin sanotusti kuulunut munia. Se jopa teki yhden munan, muttei enää jatkanut. Kanan heltta on kuitenkin kirkkaanpunainen eikä sillä ole sulkasatoa, joten sekään ei selitä munimattomuutta.

On toinenkin vaihtoehto - ehkei Tove olekaan kipeä. Ehkä se vain kakkaa sotkuisesti ja joko syö itse munansa, tai kanalassa käy munavaras (rotta, orava, näätä tms.) Jotta tämän teorian voisi testata, pitää kanalaan pistää pari munaa kennosta ja katsoa mitä niille tapahtuu - ovatko ne yhä parin päivän jälkeen pesässä, vai ovatko ne mystisesti kadonneet.

Näin ollen teimme testin ja munat olivat yhä pesissä. Tove siis ei muni. Syitä siihen voi olla monia. Joskus tervekin kana vain lakkaa munimasta ja saattaa jopa alkaa kiekua ja muutenkin leikkiä kukkoa, vaikka ihan oikeasti ne eivät sukupuolta vaihdakaan. Toisaalta Tove on vaikuttanut hieman turpealta ja se ehkä kävelee hieman lyllertävästi.




.



(Tästä eteenpäin asia on hieman epämiellyttävämpää, jos joku on vaikka erityisen herkkä menettämään ruokahalunsa) Toven takapuoli ei kaikesta huolimatta näytä tulehtuneelta, joten toinen vaihtoehto on, että sillä on kasvain, tai munajohdin on tulehtunut sisältä. Pahimmassa tapauksessa munanalut saattavat kivettyä vatsaonteloon isoksikin kasvaimeksi.Minkään taudin toteaminen ulkoapäin ei ole helppo tehtävä. Kana ei yleensä näytä kipuaan sitäkään vähää mitä kissat ja koirat. Myös esimerkiksi kanan uloste voi olla niin monenlaista, että joskus on vaikea sanoa onko se ns. tervettä vai ei. KAiken lisäksi Tove pysyttelee hyvin muiden kanojen perässä, komentelee muita kuten ylimpiarvoisen kuuluukin, sen sulat kiiltävät ja sillä on hyvä ruokahalu, joten emme voi olla varmoja johtuuko munimattomuus vain stressistä - toisaalta Tove muni kyllä yhden munan, muttei jatkanut siitä... Ja tämä kyseinen muna oli syöty. Sitä taas ei tiedä söikö kyseisen munan juuri Tove, vaikka tämä todennäköisintä onkin.




Tove kun on kanoista ainoa joka on syönyt kananmunia suoraan
raakana, omasta pesästään hautoessaan.
On siis vaikeaa sanoa pitäisikö Tove lopettaa vai ei. Tämän vuoksi aiommekin pyytää apua kokeneemmalta kananpitäjältä, jonka luokse kanat ovat menossa talveksi hoitoon. Kyseinen nainen on myös luvannut opettaa inhimillisen teurastustavan, joten pahimmassa tapauksessa homma kyllä
 tapauksessa homma kyllä saadaan hoidettua vaikka emme olisikaan paikalla. Tove on ollut meillä nyt kuukautta vaille vuoden ja Astridin lopettamisen jälkeen olisi hyvin ikävää joutua lopettamaan sekin.
Tove on känkkäränkkäilystään ja herkistelystään huolimatta tullut meille tärkeäksi kuten mikä tahansa lemmikkieläin ja onhan se äitini ensimmäinen kana. Tietysti myös Tove ainoana hautomaviettisenä kananamme on saanut hieman erityistä kohtelua, kun se ei yhdessä vaiheessa suostunut nousemaan pesästä edes syömään, vaan odotti että sille tuotiin vesi ja ruoka nokan eteen valmiiksi tarjoiltuna. Tovea on myös käsitelty enemmän kuin yhtäkään muuta ensimmäisen sukupolvemme kanaa, sillä haudonnan lisäksi se on jouduttu pesemään kahdesti.
Loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on toimia kuten kanalle on parhaaksi ja lopulta se on ainut asia mikä merkitsee.